Raaseporin linnan perustaminen ja rakenteet

Raaseporin linna perustettiin 1370-luvulla ja palveli läntisen Uudenmaan hallinnollisena keskuksena. Linnalla oli merkittävä rooli myös sotilaallisena tukikohtana ja kaupallisena keskuksena, joka toimi vastapainona Tallinnalle. Turun ja Viipurin linnojen jälkeen Raaseporin linna oli yksi tärkeimmistä kruunun vallan symbolista Suomessa.

Linnan perustaminen ajoittui levottomaan aikakauteen, jolloin valtakunnassa esiintyi sisällissotia, ja Itämeren merirosvot, vitaaliveljet, häiritsivät rannikkoseutuja. Linnaa johti yli kahdenkymmenen vuoden ajan Tord Bonde, ja se rakennettiin strategisesti helposti puolustettavaan paikkaan sisäsaariston saarelle, suojaten korkeilla muureilla, jyrkillä kallioilla ja veden avulla. Alue, joka nykyään on nurmikenttä, oli tuohon aikaan merenlahti, koska merenpinta oli kaksi metriä korkeammalla kuin nykyisin.

Linna koostui päälinnasta ja kolmesta esilinnasta. Päälinnan itäpuolella esilinnojen välissä oli porttitorni, niin sanottu barbakaani, joka sisälsi monimutkaisia puolustusjärjestelmiä, kuten nostosiltoja. Lisäksi linnaa kiersi valtava puinen paaluvarustus, joka esti kutsumattomien laivojen pääsyn linnalle. Paaluvarustuksen jäänteitä voidaan yhä havaita nurmikentällä linnan ympärillä.

Keskiajalla linnat toimivat myös taloudellisina keskuksina, ja Raaseporin linna oli tässä suhteessa poikkeus. Linnan omistama maatila eli latokartano tuki linnan toimintaa, ja sen karjatalous oli laajamittaista. Tiluksiin kuului pelto- ja laidunmaita sekä mylly, ja alueen talonpojat osallistuivat taksvärkkitöinä sekä linnan rakennustöihin että maatalousaskareisiin.