Perämeren kansallispuiston Selkäsarven saaressa on Ailinpietin vanha yksihuoneinen hirsinen kalamaja. Sen rakennusajankohdaksi arvioidaan 1860-lukua.

1800-luvun alussa Selkäsarvesta muodostui merkittävä kalastajakylä. Enimmäkseen Hailuodon kalastajat, jotka joutuivat siirtymään Ruotsin Malörenin alueen kalavesiltä, asettuivat Selkäsarveen ja sen lähisaariin. Kalastajat pystyttivät saarille runsaasti asumuksia, ja puutavara kuljetettiin uittamalla tukkilauttoina, minkä jälkeen hirret veistettiin paikan päällä. Samoihin aikoihin alueella vallinneet nälkävuodet houkuttelivat vielä lisää väkeä Selkäsarveen. Kylän kukoistuskaudella sen asukasluku nousi parhaimmillaan 300 henkeen. 1930- ja 1940-luvuilla kylässä oli yhä runsaasti rakennuksia, kuten majoja, suolaushuoneita eli lasmarkkeja sekä saunoja. Sittemmin suurin osa näistä rakennuksista on kadonnut. Ailinpieti lukeutuu vanhimpiin ja alkuperäisimpiin yhä olemassa oleviin rakennuksiin.