Suomenniemen Lyytikkälän kylässä, valtatie 13:n varrella sijaitseva Lyytikkälän talo on Etelä-Karjalan parhaiten säilyneitä talonpoikaisia tilakokonaisuuksia (Suomenniemen kunta liittyi vuoden 2013 alusta Mikkelin kaupunkiin ja Etelä-Savon maakuntaan). 1700-luvulla rusthollin aputilana toiminut Lyytikkälä lunastettiin itsenäiseksi perintötilaksi vuonna 1859. Tila pysyi saman suvun hallussa runsaat kaksi ja puoli vuosisataa.

Lyytikkälän talon pihapiiri käsittää asuinkartanon lisäksi parikymmentä talousrakennusta. Vuonna 1867 valmistunut asuinkartano on Vilppu Lyytikäisen rakennuttama. Asuinkartanon huoneista suurin on tupa, pinta-alaltaan puolet koko rakennuksesta. Lyytikkälän talon aitat edustavat eri rakennuskausia 1700-luvulta aina 1800-luvun loppupuolelle. Pihapiiristä löytyvät jauho-, suola- ja riista-aitat (eli vilja-aitat), isännän ryytmuanaitta ja emännän kartanonmuanaitta, piikoinaitta sekä kaksikerroksinen korkia-aitta (nukkuma-aitta). Kahdesta tallista vanhempi on rakennettu vuonna 1827 – uudempi talli valmistui vuonna 1843. Vuosina 1877–1881 rakennetun lohkokivinavetan seinät ovat lähes kahden metrin vahvuiset. Isossa läävässä pidettiin lehmiä ja nurkkakarsinassa vasikoita. 1900-luvun alussa lisättiin pikkuläävä lampaita varten.

Lyytikkälän pihapiiri rakennuksineen ja niihin kuuluvine irtaimistoineen lunastettiin Museovirastolle, Suomen valtion omistukseen vuonna 1984. Yleisölle vuonna 1989 avatun Lyytikkälän avoinnapidosta, valvonnasta ja vakuutuksista vastaa Lyytikkälä-talon säätiö Museoviraston kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Aukioloaikana museossa toimii myös kesäkahvila.